Dippidappidui
Olisi informoitavaa. Alkaa nääs matkakuumemittari näyttämään jo laittomia lukemia, eikä ihan syyttä! Musta Passat täräyttää huomenaamuna noin klo 09.30 paikallista aikaa dieselin pörisemään, nokka parin pit stopin kautta kohti Helsinki-Vantaata. Mielettömän upea syksy alkaa pikkuhiljaa kääntyä marraskuulle, mikä harvoin täällä kotimaassa on sitä vuoden ihaninta aikaa. Päivä lyhenee, eikä luntakaan ole sitä vielä valaisemassa. Vuoden suurin kulutusjuhla lähestyy, eikä sitä voi olla noteeraamatta marketeissa tai alati kohoavassa kollektivistisessa lahjanostopaineessa ja siitä aiheutuvassa stressissä. Oli se tervettä itsekkyyttä tai itsekkyyttä muuten vain, ajattelin jo vajaa vuosi sitten että tänä vuonna minulle vuoden synkin aika vietetään jossain muualla. Se haave on, hyvät ystävät, toteutumassa.
Kun pian alkava reissu oli vielä kohtalaisen kaukainen haave, aloin melkoisen kamppailun itseni kanssa. Minne haluaisin matkustaa, mitä haluaisin nähdä? Jos aikaa on yksi kuukausi, mihin se todella riittää ja mihin haluan reissussani keskittyä? Minulla oli muutamia vaihtoehtoja, joiden väliltä pitäisi valita; Intia, Nepal, Tiibet, Bangladesh ja Bhutan ovat olleet pitkään mielessä. Intia moninaisen kulttuurinsa ja tietynlaisen reppureissupyhätön ominaisuutensa, Nepal upeiden maisemien ja ystävällisten ihmisten sekä ilmeisesti hitokseen hyvän ruuan takia. Tiibet ja Bhutan molemmat tietynlaisen, hyvin erilaisen yhteiskunnallisen järjestelmän ja kulttuurin vuoksi sekä Bangladesh kaikessa köyhyydessään mutta upeilla maisemilla varustettuna. Toisaalta reppureissauksen helppouden takia Kaakkois-Aasia oli myös yksi varteenotettava vaihtoehto. Ei niinkään Thaimaa, mutta Laos, Kamputsea ja Vietnam olisivat olleet kovinkin kiehtovia reissumaita. Toisaalta loppusyksy on melkoista tungosta tuolla päin maailmaa. Väli-Amerikan maista Kuuba on ollut märkä uneni jo pitkään, ja toisaalta lähivuosina sinne pitäisikin matkustaa, ennenkuin välit Yhdysvaltojen kanssa "lämpenevät liiaksi", ja kuubalaisesta kulttuurista ja sen kiehtovuudesta häviää. Etelä-Amerikan maista Chile upeine vuoristoineen ja rannikkomaisemineen, Argentiina ja Brasilia futishulluudestaan ja Kolumbia historiansa takia olivat myös varteenotettavia vaihtoehtoja. Pitkät lennot, aikaero ja toisaalta tieto siitä, että vaimo ei pysty reissuun tällä kertaa lähtemään (nuo kohteet ovat sellaisia, joissa yhdessä olisi joskus tarkoitus käydä), sulki Amerikan pois mahdollisuuksien kartalta. Euroopan maita ehtii kierrellä myöhemminkin ja niitä on pitkälti nähty jo. Australia ja Uusi-Seelanti - joooo o, jos paalua olisi hieman enemmän niin ehkä sitten.
Afrikka?
"SÄ OLET KÄYNYT SIELLÄ JO!" Niinpä. Kaksikin kertaa. Ja jo ennen toista reissua jokunen kaveri tuli kyselemään, että miksei välillä jonnekin muualle, onhan maailmassa paikkoja! Niinpä. Kyllähän sitä tuli hieman emmittyä ja punnittua. Onhan se valtava manner, miksei Itä-Afrikan sijaan vaikka välillä Pohjois- tai Länsi-Afrikkaan? Mielenkiintoisia valtioita ja paikkoja riittäisi aivan tuhottomasti. Vaiko nössönä kuitenkin sinne itään? Edelliseltä reissulta silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa jäi loppujen lopuksi aika paljonkin tympimään, kun Ruandassa käynti jäi tyystin väliin. Lauran passin hajoamisen seurauksena reissusuunnitelmat menivät kokolailla tuolloin uusiksi (ks. Tansanian tuholainen-blogi) ja muutenkin vähäinen aika ei riittänyt enää Ruandassa piipahtamiseen. Kaiken sen jälkeen, mitä kyseisestä valtiosta ja sen lähihistoriasta olen lukenut ja kuullut, en voisi sinne jättää menemättä. Toisaalta, paikallisen kulttuurin jo ennalta tunteminen ja sikäläisten toimimistapojen tietäminen tekisi matkustamisesta tuttua ja - no, turvallista on ehkä liikaa sanottu. Joka tapauksessa, omien voimavarojen käyttäminen kaiken paikallisen uudestaan opetteluun helpottuisi jonkin verran. Myös kielen vähäinen tuntemus auttaisi tuolla maailman kolkassa. Enkä voi liikaa allekirjoittaa sitä tosiasiaa, että jokin siinä kulttuurissa ja elämässä viehättää ja ihastuttaa. Päädyin siis Afrikkaan.
Rupesin järjestämään asioita niin, että minulla olisi kuukausi aikaa olla reissun päällä, ja se lopulta toteutuikin. Pitkään olin varautunut lähteväni yksin, mutta huomenna Turkish Airlinesin lennoille kanssani hypähtää myös hyvä ystäväni. How cool is that?!
 |
| Rakas Dumlari-Ari ja muuta rompetta |
Lennot on varattu siten, että menolento huomenna menee Istanbulin kautta Entebbeen, Ugandaan. Paluulento Helsinki-Vantaalle lähtee Kisaunin kentältä Zanzibarilta (tiedän, että suomeksi se kirjoitetaan Sansibar, mutta kun se vaan näyttää NIIIIIIIIN tyhmältä). Tarkkaan aikataulutettua matkasuunnitelmaa ei ole. Mennään sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Kuitenkin Ruandan pääkaupunki Kigali ja Kivu-järven rannalla sijaitseva pikkukaupunki Kibuye ovat prioriteeteissani melko korkealla käytäviksi. Ettei koko kuukausi menisi kuitenkaan kansanmurhan järkytyksessä ahdistumiseen, on tehtävä muutakin. Ilman muuta Afrikan "kotini" Moshi on yksi pysähdyspaikka matkalla kohti rannikkoa. Ja koska kilometrejä tulee melko runsaasti, viimeiset päivät on tarkoitus viettää riippumatossa meri-ilmaa tuoksutellen ja fiilistellen. Väliin mahtunee monenlaista paikkaa ja nähtävää. Niistä enemmän reissun aikana.
Tansaniaan on juuri valittu uusi presidentti ja osa kansasta uskoo vaalivilppiin ja tulosten manipulointiin. Aiheuttanee levottomuutta? Mene ja tiedä, mutta nyt ollaan jännän äärellä.
Rinkka on kaivettu jo esille ja vähän pakkailuakin aloitettu. Lääkitys on toivottavasti niin kunnossa kuin se tällä pääkopalla vain voi, ja ensimmäinen majoituspaikka Kampalasta on jo varattu. Matkalukemista on hankittu ja swahilia palauteltu mieleen. Moja bia baridi na nyama choma tafadhali! Itä-Afrikassa on tällä hetkellä lyhyempi sadekausi meneillään, joten vettä ja ukkosta saattaa tulla, mutta josko se Iso Arikin sieltä joskus pilkahtelelisi!
PS. Nyt on muuten niin ryöttästä jätkää lähdössä reissuun että heikompaa hirvittäisi. Jo maailmaa nähnyt rakas Dumle-lippis päähän sekä samoissa liemissä keitetty Fjällun reppu selkään, ja Hartolasta Hempan marketista ostettu TODELLA päräyttävän spurguhtava ysäriverkkatakki ylle. Parturissa on viimeksi käyty vuoden 2014 puolella. Jos tämän näköisen kaverin joku tahtoo tai kehtaa ryöstää niin jo on markkinat!
Huomenna kohti Ugandaa. Alkaa olla jännäköntsät lahkeessa. Palataan!
