Höpsispöpsis pimpelipompeli vaan kaikille lanttulaatikon, rosollin, kinkun ja punkun turvottamille.
Herran vuosi 2016 alkaisi pikkuhiljaa olemaan paketissa. Jotain se paketti kuitenkin vielä huutaa. Kaikennäköistä, -makuista, -kuuloista ja -hajuista on vuoden settiin mahtunut, mutta kuin hamppunaruksi paketin ympärille sopii vielä yksi reissu. Tällä kertaa Euroopan ulkopuolelle. Vaimon kanssa!
Jo ennen viime vuoden Afrikan reissua olin kipuillut matkakohteen kanssa pitkän pätkän. Afrikka kiehtoo ja koukuttaa, mutta muutakin olisi ja paljon. Kuin myös tälle reissulle lähtö on tuottanut valinnanvaikeuksia. Aluksi oli tarkoitus lähteä Kuubaan, mutta jäätävä turistiryntäys lämpenevien jenkkisuhteiden myötä sumensi kiinnostuskiikareista linssit. Katsotaan, onko herra Trumpin ulkopolitiikalla vaikutuksia lähitulevaisuudessa suhteessa Kuubaan. Toinen varteenotettava vaihtoehto oli tehdä lenkki Thaimaassa, Laosissa ja Kamputseassa - voidaanhan sitä pitää jonkinlaisena nykyajan reppureissaajien pyhiinvaellusalueena. Siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi kiinnostus sinnekin suuntaan laski jonkin verran. Turismin piikkisesonki on huipussaan vuodenvaihteessa, ja toisaalta kolmessa viikossa voisi tulla vain vihaiseksi suhteessa kaikkeen, mitä haluaisi nähdä.
Aasia on kiinnostanut meikämannea reissukohteena jo kohtalaisen kauan. Intia, Bhutan, Nepali, edellämainitut Kaakkois-aasian maat, Japani... Reissupuutteessa nettiä ja kirjoja selanneena on tullut todettua, että nähtävää olisi jos jonkinmoista. Hintatasokaan ei valtaosassa Aasiaa varsinaisesti päätä huimaa. Uskonnot ja filosofiat, jotka Aasiassa ovat monessa mielessä hyvin erilaisia kuin Pohjolassa, kiinnostavat. Etenkin kaakkois-aasialaisista ihmisistä olen kuullut vain hyvää. Lisäksi kelit ovat vuodenvaihteessa parhaimmillaan. Näistä syistä matkakohteeksi valikoitui maa, joka on herättänyt kiinnostukseni muutamia vuosia sitten. Ei Intia, ei Kiina, ei Thaimaa, vaan jotain sieltä väliltä; Myanmar eli paremmin ehkä Suomessa tunnettu Burma.
Myanmar sijaitsee Bangladeshin, Intian, Kiinan, Laosin ja Thaimaan puristuksissa. Läntistä osaa valtiosta naapuroi Bengalinlahti. Maa on kiinnostava monesta syystä. Ensimmäinen on varmasti se, että siitä ei puhuta yhtä arkipäiväisesti kuin esimerkiksi naapurista Thaimaasta. Toinen on sen poliittinen tilanne; Myanmaria on vuosikymmenten ajan hallinnut sotilasjuntta, jota vastaan kapinoineet ja työskennelleet kansalaiset ovat saaneet saavikaupalla sitä kuuluisaa paskaa niskaan. Tunnetuimpana tietysti Aung San Suu Kyi, joka on elämästään istunut parikymmentä vuotta juntan langettamassa kotiarestissa. Itseasiassa valtion nimi Myanmar on myös vaihdettu juntan toimesta - kysymättä kansalta mitään, tietenkin. Tökeröhkön vaihdon takia moni länsimainen valtio kieltäytyy kutsumasta maata Myanmariksi vaan käyttää edelleen Burma-nimitystä. Niin tai näin, viime vuosina ennen lähes suljettu valtio on alkanut avautua maailmalle ja sitä kautta tietenkin turismille. Sananvapautta on höllätty, vaikkei se todellakaan edelleenkään voida sananvapaudeksi sen varsinaisessa merkityksessä kutsua. Turismi on hurjassa kasvussa, koska nähtävää on paljon. Itäpuolen naapureihin verrattuna väkijoukot ovat huomattavasti pienempiä ja autenttista eloa pitäisi olla nähtävissä ja koettavissa. Lukemani mukaan myanmarilaisia pidetään maailman ystävällisimpänä kansana. Kolme viikkoa auringosta energiaa imien, ja sen käyttämistä paikallisten nähtävyyksien tuijottamiseen ei oikeastaan kuulosta lainkaan harmilliselta.
Katsotaan, mitä kolme viikkoa tuo tullessaan. Temppeleitä, aurinkoa ja rantaa ainakin. Ruoalta ei kuulema pidä odottaa thaimaalaisen, intialaisen tai vietnamilaisen keittiön kulinaarinautintoja. Jännityksellä ja terveellä kuolemanpelolla kohti ruokaelämyksiä, siis.
Pakkaamiset saatiin aamulla kuntoon. Koira anoppilaan hoitoon ja talo kaverin hoteisiin. Rinkat kantoon, eikä uskollista Dumle-lippistäkään voinut jättää rannalle ruikuttamaan. Lauran siskon kyydillä kohti Helsinki-Vantaata. Tulimme Dubaihin suuntaavan ystäväpariskunnan kanssa samalla kyydillä kentälle. Oli muuten kentällä porukkaa! Aikaa Helsinki-Vantaalla oli yli kaksi tuntia, mutta se meni yllättävän nopeasti ja kivuttomasti. Aina vain hämmästyttää, kummastuttaa tuo japanilaisturistien määrä. Ja nuo heidän hengityssuojaimet. Okei, lentokentän saniteettitiloihin mentäessä se sallittakoon. Mutta silti!
Ensin lento Bangkokiin, ja sieltä huomenna puolenpäivän aikaan Mandalayhin Myanmariin. Viisumit pitäisi olla kunnossa. Tämä uusi Finnairin ilmalaiva on kohtalaisen tilava ja tyylikäs. Anna Abreu istuu parin penkkirivin päässä, keikkataukoa pukkaa ja Thaimaa kutsuu.
Palataan Myanmarista asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti