Patonki, punaviini ja mölkky

Rakas matkapäiväkirja.

Tällä kertaa edessä häämöttää himppusen verran erilaista settiä. Rakas päiväkirja, täytyy myöntää, että nyt on vähän erilaista matkakuumetta ja -kutinaa havaittavissa. Tänään alkava pikatrippi on varmasti yksi eksoottisimpia reissuja, mitä koskaan tulen kokemaan. Ei niinkään sen maantieteellisen sijoittumisen tähden, vaan reissun teeman.

Se teema, rakas päiväkirja, on - tättädätättädää - Mölkky. Jepjep, Mölkkypä hyvinkin. Sillä, niin typerältä kuin se voi toisinaan kuulostaa, mölkkyä voi pelata muuallakin kuin mökillä pelti kiinni. Ja toisaalta, heittäväthän jotkut juntit saapastakin, ja turuilla ja toreilla toisiinsa törmääviä pokemonhulluja ei tarvitse edes mainita. Kyllähän meitä höperöitä riittää.

Mölkkyhän on päijät-hämäläinen, supisuomalainen peli. Enkä laita vastaan, jos joku julkeaa sanoa sen olevan keskivartalolihaville, keski-ikäisille, muutenkin hyvin keskinkertaisille, pohjolaisille puupäille suunnattu hiettömän vaihtoehtoaktiviteetin muoto. Sellaisena olen sen itsekin aina nähnyt.

Mutta! Mutta. Mutta?

Olen seurannut muutaman ystäväni suorastaan intohimoista suhtautumista lajiin, ja vaikka en sitä osaa oikeasti pelatakaan, on myönnettävä sen vieneen jokseenkin mukanaan. Se lopulta voikin olla paljon muuta kuin pakan hajottamista täysillä ja pelkän kahdentoista hakemista joka heitolla. Laji vaatii oikeastaan melkoista taktikointia, heittotaitoa ja sipulin kestämistä kovassa paikassa. Hankala kombo.

Tulevan viikonlopun epistola on siis kyseinen puupäälaji, ja tarkemmin sen maailmanmestaruuskahinat. Ja missä mölkyn mm-kisat tietenkin järjestetään? Lahdessa?  Ei, vaikka joka kerta aiemmin Suomen Chicago onkin ollut kisakaupunkina. Suomessa?  Ei. Virossa? Ei. Pohjoismaissa? Eijjei.

No Ranskassa tietysti! Kuinka kutkuttava kombinaatio; suomalainen puupääulkoilun muoto kisattuna maassa, joka mielikuvissa on kulttuuriltaan ja ihmisiltään kenties yksi eleganteimpia, huolitelluimpia ja arroganteimpia mikä mieleen juolahtaa. Louis Vitton, shampanja, Descartes. Patonki, punaviini ja mölkky. Eihän tästä voi kuin tykätä! Ja osanottajia pelipaikoille tulee viidestätoista eri maasta. 268 neljän hengen mölkkyjoukkuetta kisaamassa. Huikea spektaakkeli tulossa, hiiteen olympialaiset ja muut höpöhöpöt.

Tänään torstaina reissu alkaa tutusti ja turvallisesti Helsinki-Vantaan lentokentältä, josta kolmen tunnin lento Pariisiin. Mölkkykapuloilla täytetty rinkka selkään, hetkeksi Pariisin sykkeeseen, mistä junalla Rennesiin - kisakaupunkiin. Yhdeksän hengen kisaporukallemme on Rennesin omakotilähiöstä talo vuokrattuna, joten takapihalla treenaaminen ja grillailu hoitunee mukavasti.

Reissujalkaa vaan vipattaa, todennäköisesti vapisee myös heittokäsi - sen verran on jännäköntsähommia ilmassa.

Nähtäväksi jää, kestääkö puinen pää paineen alla. Entä murtuuko ranskalainen arrogantti olemus sympaattisen ja kollektiivisen lajin voimasta? Löytyykö lajin parista ratkaisu kieliongelmaan? Onko mölkkykapulasta jäänmurtajaksi? Olisiko siitä maailmanrauhanviestikapulaksi?

Tiedä noista, mutta käännettävä se kortti kuitenkin on.