Ek nro. 1

Rakas päiväkirja,

Tätä reissua on odotettu kuin kuuta nousevaa. Siitäkin huolimatta, että oikeastaan koko matkan idea lähti hyvin spontaanisti. Aleksi soitti viime vuoden lopulla ja sanoi, että löysi halpoja lentoja Turusta Gdanskiin, Puolaan. "Ostanko?"

Ja ostihan se, sovittiin vain lähtöpäivä niin että Albulla on mahdollisuus ottaa koulusta vapaata - minullakin oli muutama kuukausi aikaa sumplia asiat työpaikalla niin, että saisin vapaata reissuun. Paluulentoja ei ostettu, eikä paluupäivä ole vieläkään täysin selvillä. Suunnitelmissa on kuitenkin mennä maitse Suomeen Liettuan, Latvian ja Viron kautta. Mitään tarkempaa ei vielä ole tiedossa, kassemmallaan syssymmällä...

Perjantaina iltapäivällä sanoin heihei vaimolle ja Onnibusneitsyydelle ja hyppäsin punamustaan linjuriin määränpäänä Turku. Aleksi teki samoin jo aiemmin aamulla. Ilta ehdittiin fiilistellä tulevaa reissua ilman koneeseenehtimispaniikkia, mikä oli ratkaisuna varsin toimiva.

Turkuahan kutsutaan Suomen rektaalinapiksi, mutta minun on noustava vastarintaan ja sanottava että Turku on ehkä Suomenmaan siistein yliopistokaupunki. Todella hienoja rakennuksia (ei tosin täällä Ylioppilaskylän opiskelijalähiössä), Aurajoki ja meri!  Etenkin nyt kun iso Arska mollottaa taivaalta, kauneus moninkertaistuu.

Sitä paitsi Turussa tuntuu aivan kuin olisi ulkomailla. Etäisyys Turkuun kaikkialta paitsi Raumalta on järkyttävä, ja paikalliset alkuasukkaat puhuvat kieltä jota tavallinen suomalainen ei ymmärrä. Varsin reissufiilistä kohottavia seikkoja! Sitä ei voi pilata edes TPS tai HK-areena (nätti halli mutta kyllä Elysee oli jokseenkin vähemmän luotaantyöntävä nimi kiekkopyhätölle).

Tällä hetkellä olemme Turun "lentokentällä". Lainausmerkit siksi ettei täällä ole lentokentän ykkösvaatimusta eli Starbucksia. Sen sijaan saniteettitilat olivat oikein nautinnolliset ja siistit. Muuten tämä meidän budjettimatkailu otti pikkaisen kolhuja lähtöselvityksessä. Meillä nimittäin oli tulostettuna lennonvarausvahvistus. Tiskillä kävi ilmi, että vahvistussähköpostissa oli pieni linkki Wizz Airin sivuille, josta olisi pitänyt tulostaa matkalippu erikseen. Koska me emme kyseistä operaatiota olleet suorittaneet, meidän oli maksettava 35€skoa lippua kohti, jotta tiskillä poninhäntäkimmo sai tekaistua 20 sekunnissa molemmille manuaalisesti. Veikkaisin, että pienlentoyhtiöt vetävät ihan hyvin lippuhintoihin katetta tällä. Meidän lippujen hinnat triplaantuivat tämän tärkeän seikan takia. KIIIITTOOOOOOOOOS!

Nyt kuitenkin koneen nokka uusia pettymyksiä. Arska paistaa ja reissufiilis katossa kommelluksista huolimatta huolimatta. Toivottavasti Wizz Airin henkilökunnalla on lääkitys kohdallaan.

Palataanpa Puolasta. Tähän pitäisi nyt lisätä jotain näkemiin tai muuta shaibaa puolaksi, mutten osaa. Sori. Pivo. Nie.

Ps. Täytyy sanoa, että nyt on nostalgiaa ilmassa. Meidän viimeisestä, yli vuorokauden yhteisestä reissusta, on aikaa nelisen vuotta. Virossa käytiin viime vuonna ja se päättyi sillä lailla että lopunviimein ajettiin Helsingistä Heinolaan ilman auton etuikkunaa. Jos mahdollista, tällä kertaa reissussa on kaksi vieläkin ryytyneempää, seikkailunjanoista jantteria. Sellainen kutina on, että tästä tulee jotain mikä ei heti unohdu.