Hipsteriluolia, kukkuloita ja tasavaltoja

Jos Puolan nimi ei äkkiseltään herättänyt järin vahvoja tuntemuksia juuri mihinkään suuntaan, niin mites tuo Liettua sitten? Noup. Vilna ja Kaunas ovat kyllä nimeltä tunnistettavissa ja ehkä jopa karttaan sijoitettavissa, mutta siinähän se sisäänrakennettu Liettua-info olikin. Jotenkin Liettuankin vaan saa mielikuvissaan Viroon liitettyä, ei voi minkään.

Vilna tarjosi toistaiseksi herkullisimman reissukulinaarisen yllärin tämän reissun aikana. Varsovaan verrattuna Vilna on huomattavasti kompaktimpi kaupunki, ja siten myös kotoisampi. Pilvenpiirtäjät ja kerrostalon kokoiset Calvin Kleinin tai Louis Vuittonin mainokset eivät pilaa kaupunkimaisemaa eikä seikkailijat tarvitse ostaa metrokorttia päästäkseen sisälle kaupunkiin. Vilna muistuttaa sikäli Barcelonaa, että siellä on vanhan kaupungin, lukuisien kirkkojen ja kapeiden katujen lisäksi paljon aukioita patsaineen ja rasittavine puluineen, joita saa pelätä jatkuvasti. Kaupungissa riittää myös joenrantaa, puistoja ja upeat näkymät kaupungin ylle tarjoavia kukkuloita. Jopa, ja nimenomaan, näin poikaporukassa hyvinkin romanttinen kokemus.

romantisch! 

Indeed.

Uutta ja rumaa Vilnaa

Kiinnostavin yksittäinen alue Vilnassa on ehdottomasti Užupis. Nimensä mukaisesti sen erottaa Vilnan vanhasta kaupungista joki. Užupis on muutaman korttelin kokoinen kaupunginosa, joka vuonna 1997 julistautui omaksi tasavallakseen erottaen itsensä Liettuan valtiosta. Aluetta varmaankin voisi kutsua köyhän miehen Christianiaksi, vaikka Užupis onkin tasavalta ja Tanskassa sijaitseva Christiania vapaakaupunki. Užupis ei myöskään ole samassa mittakaavassa hippien pyhiinvaelluskohde. Užupiksen tasavallalla on oma presidentti, hallitus ja perustuslaki.

Užupiksen ja Vilnan raja 

Perustuslaki ja joku turistitomppeli 

Myös oma parin tusinan armeija löytyy sekä oma lippu ja ilmeisesti myös valuutta. Me tosin pärjättiin eurolla. Alue on ollut suosittu taiteilijoiden parissa (mm. Tasavallan Presidentti on runoniekka), ja se vetää puoleensa myös matkailijoita. Myös me majoitumme kyseisellä alueella yhden yön ajan. Alueella on muutamia kahviloita, ravintoloita ja erilaisia taiteen muotoja tarjoavia paikkoja, sekä alueen oma lukio muiden muassa. Vanhat rakennukset ja tyylikäs ränsistyminen ovat omaleimaisen paikan rosoisen romanttista tyyliä. Kun kesäillat ovat kauneimmillaan, voin kuvitella jokirannan olevan hyvinkin romanttinen ja inspiroiva paikka.

Kokemuksena Užupis oli innostava, ja tällaisen alueen syntyminen toki osoittaa jonkin asteista kollektiivista mielenlujuutta, jota mielestäni ei voi kuin arvostaa. Täytyy toivoa, ettei aluetta tulla pilaamaan ulkopuolelta tuleville turismibisneksillä. Toisaalta yhteisö tuntuu tiiviiltä ja siksi kyseinen skenaario epätodennäköiseltä. Ainakin toistaiseksi. Ei muuta siis kuin idearikkaita kuuppia yhteen ja tasavaltoja perustamaan.

Vilnassa on toki muutakin mielenkiintoista. Paikalliset eturintamakuppilat ovat omalla, erilaisella tyylillään hyvinkin hurmaavia. Erilaisia tiloja, joihin välttämättä Suomessa ei ravintolaa saisi perustaa, on muokattu rakennuksen tyyliä kunnioittaen hipsteriluoliksi. Myös henkilökunta ilman ainuttakaan poikkeusta on ollut rentoa porukkaa. Löytyy backpackerhostelleja, skeittihallia ja laitonta punkklubia. Ja luonto on kaunista, ei siitä mihinkään pääse. On jokea, puistoa, vähän isompaa jokea, kukkulaa ja isompaa kukkulaa. Ja todella siisti kauppahalli. Hakalan pojalla meinaa vain aina olla tekemistä tuon oksennusrefleksin kanssa kauppahallien liha- ja kalaosastoilla. On lehmänkieltä ja maksaa ja päätä ja silmää ja kaikkea ihanaa.

Rähjänen futisstadion 

Kesäkuukausina Vilna puhjennee kukkaan ja silloin siitä todennäköisesti saa enemmälti irti kuin nyt.

Kun Vilnaan luvattiin niin sateista keliä tuleville päiville, me lähdettiin jo eteenpäin. Latviaan nääs.