Positiivisesti puolalainen

Puola on Saksan huonompi, köyhempi ja varsinkin roppakaupalla rumempi pikkuveli. Puolassa on Auschwitzin keskitysleiri, pari maailmanlaajuisesti tasokasta jalkapalloilijaa, yksi keskinkertainen ex-formulakuski ja yksi erittäin kovan luokan entinen mäkihyppääjä, jolla on erittäin puolalaisen näköiset viikset ja satavarmasti maailman aerodynaamisin nenä.

Puolassa ajetaan 80-luvun nelivaihteisella, ruosteläjä-Skodalla jäätävää ylinopeutta ja jalankulkijoita väistämättä. Puolassa on neuvostoaikaisia, betoninvärisiä, vasemmalla kädellä rakennettuja kerrostaloja, joissa asuu onnetonta ja köyhää kulkijaa. Puolassa juodaan votkaa ja lasolia ja syödään punajuurta ja kaalia. Kieli on täysin oma lukunsa; konsonanttien peräkkäin asettelua saksalaisella intonaatiolla ja loppuun vokaali. Prtskvrno. Tai jotain. Yleisin ammatti on taskuvaras ja oppi saadaan elämänkoulusta. Koska Puola on, Luojan kiitos, maailmankaikkeuden parhaan olutmaan yläkerran naapuri, sieltä saa parempaa olutta kuin Suomesta. Ainakin halvalla. Puolaa hallitsee presidentti. Tai kuningas. Vai Putin? No joku kuitenkin. Ja paavi Johannes Paavali II oli puolalainen ja kova jäbä.

No saatoin tietenkin ihan himppasen kärjistää, mutta edellämainittujen kaltaisia tietoja, luuloja ja stereotypioita itselläni ainakin oli Puolaa koskien. Ei Puola nyt vaan ole sellainen maa, joka olisi koskaan sytyttänyt tutkimaan sitä nimeä pidemmälle. Ei sieltä juuri mitään uutisoida paitsi ex-paavin hautajaisia ja siinähän ne tärkeimmät. Auschwitzin hommat toki suurpiirteittäin tiedetään ja isot menetykset, mutta sellaista se on ja siitä on aikaa ja kun ei nyt vaan ole inspiroinut ottaa selkoa.

Reissukohteena Puola oli hyvinkin pitkälti ennalta ajateltuna sellainen "käydään kattomassa ku halvalla pääsee"-tyyppinen juttu. Ei suuria tunteita tai odotuksia, todennäköisesti aika rähjäistä ja ryöttästä, mutta hyvä seura ja hyvät oluet joten hauskaa voi tulla.

Väärin, osittain. Tähän mennessä Puola on yllättänyt reissaajan ja hyvinkin positiivisessa mielessä. Täytyy nyt korostaa, että perstuntuma on muodostunut hurjalla kolmen, neljän päivän kokemuksella. Mitä tulee köyhyyteen, Suomessa ajetaan kyllä pihtaillen (itse kärkiesimerkkinä) 90-luvun rämäautoilla, mutta ainakaan Gdanskissa tai Varsovassa ei ole moisia rotiskoja osunut tielle kuin harvoin. Toki voi olla niinkin, että kun tuloerot ovat suuret niin köyhällä kansanosalla ei ole varaa pitää kulkupeliä ollenkaan. Talot ovat paikoittain toki ränsistyneitä ja juuri sellaisia, mitä etukäteen ajattelinkin, mutta on niitä upeita vanhoja rakennuksiakin vaan paljon. Oluet ovat olleet lähes poikkeuksetta todella hyviä - niin alet, pilsit kuin lageritkin. Samanlaista omintakeista ruokakulttuuria Puolassa ei ole kuin esimerkiksi eteläisessä Euroopassa. Käytännössä tämä on tarkoittanut valitettavan paljon pizzaa ja hamppareita, mitkä nekin toki ovat oikein hyviä näläntappajia. Ja paikallinen katusnacki zapiekanka oli namia.

Ekat paikalliset. Voittaa Karjalan! 

Yksi isoimmista ärsytystä aiheuttavista asioista Puolassa on ollut lontoonkielisen informaation puute. Kävelykilometrejä on sen takia tullut melkoisesti lisää, mikä kiireessä on tietysti ärsyttänyt mutta toisaalta mahdollistanut semmoisilla alueilla kuljeskelun minne ei mitään tarkoituksenmukaista asiaa olisi ollut. Ja yksi isoimmista positiivisen hämmästyksen aiheista on juontanut juurensa infon puutteesta; puolalaiset ovat näyttäneet avuliaan ja vilpittömän puolensa, kun pari pöljää skandinaavijeppeä ovat olleet vähän hukassa. Matkailun pieniä suuria iloja!

Puolalaiset vaikuttavat olevan ihan hulluja futisfanaatikkoja. Paikallismatsin jälkeen poliisiautojen määrä stadionin liepeillä ja joukkueiden bussien saattoväkenä on varmasti kymmenkertainen Päijät-hämeen poliisiautojen yhteislukumäärään verrattuna. Huhhuh. Siistiä että futiskulttuuria on täällä!  Miksei meillä vaan...

Jos nyt lyhyehkösti käydään reissun alkupäätä läpi, niin vaikeuksilta ei olla vältytty. Ensimmäinen tenkkapoo tuli Gdanskin majoituksen kanssa, mikä siis oltiin buukattu etukäteen kämpänetsimisressiä välttääksemme. Ja se se vasta ressasikin, voisi sanoa ettei ihan lähtenyt. Meidän hostellin piti meidän käsityksen mukaan sijaita keskustan tuntumassa, mutta tunnin pyörimisen ja kartan selailun jälkeen kysyimme Scandic-hotellin respamammalta apua vain todetaksemme, ettei tosiaan aiota mennä kahdeksan kilometriä keskustasta sijaitsevaan hostelliin majoittumaan. Eikä menty. Mentiin keskustassa sijaitsevaan 3city hostelliin, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi vaikka paikka vilisi enemmän jaa vähemmän kännisiä, enemmän ja vähemmän rassaavia hollantilaisia.

Päätettiin, että jatketaan jo sunnuntaina kohti Varsovaa. Aluksi meinattiin ostaa junaliput, mutta ne osoittautuivat suhteessa niin paljon bussilippuja kalliimmiksi että päädyttiin bussivaihtoehtoon. Lippujen ostaminen oli vähän hankalaa mutta siitä selvittiin. Aikatauluttaminen meni sikäli vähän tiukille, että bussin lähtöaika oli asemalta kello 13:30. Halusimme kuitenkin kavuta vanhassa kaupungissa sijaitsevan kirkon torniin, ja sunnuntaina se aukesi vasta kello 13:00. Hakalan pojan etureidet ovat jo useamman vuoden olleet kuin sementtiä, mutta kirkontornijuoksun jälkeen niille olisi voinut antaa eläkepaperit ja kiittää palveluksista. Siihen loppuverryttelyksi jäätävällä kiireellä kilometrin pikakävelyetappi bussille ja kiitos, näkemiin. Varsovassa omin jaloin bussista nouseminen oli oma lukunsa sekin.

En ikimaailmassa olisi uskonut Varsovaa niin suureksi ja toisaalta niin moniulotteiseksi kaupungiksi. On pilvenpiirtäjää ja on ränsistyneitä punatiilikerrostaloja, on modernisti siistiä virastokorttelia ja toisaalta graffitien ja muun katutaiteen täyttämiä, Kallio-tyyppisiä alueita mukavine pikkupubeineen. On upporikasta ja ennen kaikkea rutiköyhää. Vastakohtia, kontrastia. Jokseenkin hämmentävää, että uutta rakennetaan mutta vanhaa ei korjata. Upouuden kerrostalon vieressä oleva vanhempi, täysin asumiskelvoton talo on jätetty lahoamaan. Maassa maan tavalla. En ikimaailmassa myöskään olisi uskonut, miten maa voi silmänkantamattomiin olla noin tasaista. Ja miten noin tasaisella voi tuulla niin kovalla kädellä jatkuvasti.

Varsovassa asusteltiin muutaman minuutin metromatkan päässä keskustasta. Päädyimme hankkimaan liput, joilla voi suhata julkisen liikenteen vehkeitä käyttäen niin paljon kuin sielu sietää. Metrolla ja ratikalla tulikin posoteltua pitkin poikin. Toisaalta kävelyä muutamaan päivään mahtui ihan järjettömän paljon sitäkin. Tiistai-iltana päästiin taas pikakävelemään. Oltiin koko iltapäivä kävely ensin Pragan alueella ja sitten toisella puolella jokea ja istuttu muutamassa aivan huikeassa kuppilassa. Puoliltaöin meni viimeinen metro kämpille ja lähdettiin tepastelemaan vanhan kaupungin läpi kohti metroa. Olimme puoli kahdentoista aikaan nousemassa juuri metroon, kun tajuttiin että Aleksin reppua ei ole enää mukana. Sitten tosiaan samaa reittiä takaisin koko ajan pikku jännitys seurana, että näinköhän se hipsterikuppila missä viimeisimpänä istuttiin, on enää auki. Onneksi oli ja jälleennäkemisen riemu oli rajaton.

Aiemmin samana iltana kävi se perinteinen, Aleksi oli muutaman askelen edellä metroon noustessa ja ovi ehti mennä kiinni nenäni edestä. Siinä sitten vilkuteltiin nenäliinan kanssa... Enemmän ehkä kyllä nauratti kuin itketti.

Käytiin nykytaiteen museossa elikkäs paikallisessa Kiasmassa. Se oli Ilmainen ja hyvä niin. Siellä käynti suorastaan pakotti miettimään, mikä on taidetta. Moni voisi sanoa, että valtaosa tuon museon ainakin tämän näyttelyn tarjonnasta oli ihan täyttä paskaa, mutta mene ja tiedä. Ainakin maailmassa on vielä meitä sairaita ja hyvä niin. 

Jatkon suhteen meillä oli kaksi vaihtoehtoa; joko lähdetään syvemmälle Puolaan ja käväistään Krakovassa, tai jatketaan reissureitin mukaisesti Liettuaan ja sen pääkaupunkiin Vilnaan. Päädyttiin jälkimmäiseen. Keskiviikkona eli eilen aamulla kello 06:05 hypättiin bussiin. Nyt herättiin siis jo Vilnasta, mistä enemmälti seuraavassa tekstissä. Kunhan ehtii vähän katsella ympärilleen. Vaikuttaa äärimmäisen hyvältä! Puolasta jäi pintaraapaisulla erittäin mukava kuva.

Tää vähän venähti. Pahoittelut siitä. Tiivistäminen ei ole koskaan ollut meikän leipälaji. TÄNX! Palataan astialle.

Hipsteriluola 

Huikeeta katutaidetta hei