Tansania on siina mielessa ihmeellinen mesta, etta sen rajojen sisapuolelle mahtuva diversiteetti niin luonnon kuin ihmisten ja kulttuurinkin suhteen on suunnattoman kirjava. Tuhansien kukkuloiden Ruanda esimerkiksi on kauttaaltaan vehreaa ja sita kukkulaa ja laaksoa - toki kaikessa kauneudessaan. Ruandasta myos selkea enemmisto ihmisista on kristittyja, kuten myos Tansanian toisesta rajanaapurista Malawista. Tansanian rajojen sisaan mahtuu suurta, vehreaa kukkulaa, kuivaa savannia, koko mantereen kolme suurinta jarvea, joista Tanganyika Baikal-jarven perassa maailman toiseksi syvin, Afrikan suurin vuori Kilimanjaro seka yksi maailman tunnetuimmista kansallispuistoista - Serengeti. Kohtuukovia meriitteja joitain mainitakseni. Varikkaan historiaperintonsa vuoksi Tansaniaa kansoittaa verrattain kirjava seurakunta. Porukkaan mahtuu paljon eri uskontoja; suurimpina kristinusko, islam ja heimouskonnot, mutta myos hindulaisuus ja esimerkiksi sikkhilaisyys nakyvat katukuvassa - etenkin rannikolla Dar es Salaamissa.
Vaikka tama on kolmas reissuni Tansaniassa, monimuotoisuus yllattaa joka Luojan kerta. Vahan niin kuin talvi yllattaa suomalaiset, hehheh, hiukan kulunut, tiedetaan. Moshista Dariin mentaessa muutokset vaan puskivat taas silmille ja kosteuden noustessa rannikolle mentaessa - voin kertoa - myos kohtalaisen paljon iholle. Massiiviset, ylvaat baobab-puut tekivat tilaa siroille, kauniille palmuille, punamultamaa vaihtui enemmalti vaaleampaan, kuiva ilma ja karu maa vaisti vehreaa kasvustoa, ja kuumaa, soijaapukkaavan kosteaa ilmaa. Moottoripyorien sijaan autojen valeissa puikkelehtivat tuktukit ja intialaisia oli yhtakkia melkein enemman kuin afrikkalaisia. Mika siisteinta, kaupungin valot heijastuivat Darin illassa vedenpinnasta, ja Intian valtameri ilmoitti olemassaolostaan. Rannikolla taas, huomaan ma.
Matelimme etanan vauhtia Darin iltaruuhkassa tunnin verran ennen paasya Lumumban alueelle, lahelle Safari Innia - rahjaista mutta kelpoa hostellia - jossa oli hyvin huoneita vapaina. Ja jossa muuten aamupalamehu on sellaista myrkkya oksat pois. Hyh. Muistan juoneeni sita edellisellakin Darin visiitilla. Josko sita ensi kerralla muistaisi kieltaytya kohteliaasti. No, se siita, vedettiin Darissa kahtena iltana aivan huikeita intialaisia ruokia. Etenkin Patel Brotherhood, jossa toisena iltana syotiin, on huikea paikka. Intialaisten veljeskuntaklubi, jonne klubiin kuuluvat paukkaavat iltaisin syomaan porukalla. Yhteisollinen, kiva ulkoilmarafla ja hyvaa ruokaakin paalle! Muuten tiistai-paiva meni kavellessa ja haistellessa suurkaupungin syketta ja meri-ilmaa, jota ei tosin voi missaan maarin kuvata raikkaaksi. Paidat olivat lapimarkia kohtalaisen nopeasti. Kaytiinpa haistelemassa helteessa lojuvia merenelavia kalamarkkinoillakin. Eipa ollut pukluaminen hirvean kaukana.
Koska valitettavasti juuri vauhtiin paastyamme marraskuu lahenee loppuaan, kahden Darissa vietetyn yon jalkeen siirryttiin Zanzibarille, joka taas on aivan eri maailmansa vaikka Tansanialle kuuluukin. Saatiin keskiviikkona liput aamulaivaan ja parin tunnin matka menikin kannella paistatellessa. Matkalla nakyi joitakin delfiineja ja fisuja ja ylidramaattiset britit olivat innoissaan. Vesi ei ollut mustaa vaikka aika oli, vaan turkoosia. Semmoista postikorttivetta, kyllahan me kaikki tiedetaan. Ja Stone Town rahjaisine arabialaisrakennuksineen naytti omalla ei-afrikkalaisella tavallaan kauniilta.
Paatimme lahtea heti turvatarkastusten ja byrokratioiden jalkeen saaren itapuolelle Pajen kylaan. Mukavuudenhaluisina eurooppalaisina isantina otimme taksin. Jumaa, vanhahko muslimiherrasmies, lahti heittamaan meita nelivaihteisella Toyotallaan. Luotto ylakertaan tuntui olevan kunnossa, silla Jumaa painatti moottori huutaen ja ikkunat huurussa kaatosateessa eteenpain valilla pyyhkien tuulilasia haaleanpunaisella kangasrievulla. Autossa istui kaksi kalpeaa suomalaista miesta, reissunsa ehtoopuolella, kuolemaa pelaten. Mutta: sade taukosi, valkeus tuli, ikkunoista alkoi nahda ulos ja pelko vaistyi. Ja paastiin perille Pajeeseen, Demani Lodgeen.
Demani on norjalais-zanzibarilainen budjettiresortti, jossa on huikeeta henkilokuntaa ja reppureissaajan ilolla vastaanottava ilmapiiri. Ja allas. Ja ranta hollilla. Ja mielettomat ruuat. Eilen torstaina oli BBQ-ilta; grillisafkaa niin paljon kuin napa vetaa, paikallinen reggae-bandi soittamassa, hyvaa porukkaa ja hyva meno. Ja mustekala oli taivaallista. Huhhuh!
Pari paivaa tata rannalla nautiskelua viela pitaisi jaksaa, ennen paria paivaa Stone Townissa. Meriterapia tekee hyvaa seka kovettuneille, kansaisille jaloilleni etta sielulle ja mielelle. Rauhoittavaa vain miettia. Astella rantavedessa, tuijottaa horisontissa olevia purjeveneita ja kanootteja holmistyneena luonnon voimasta ja suuruudesta. Tuntea, kun piskuisen Maan ulkopuolella vaikuttavat voimat alkavat vaikuttaa, ja meri, joka oli asken jalkojen alla, onkin jo kaukana. Ja holmistya lisaa.
Nautitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti